Luku 14

Se mikä näkyy, on näkymätön

视之不见名曰夷,听之不闻名曰希,搏之不得名曰微。此三者不可致诘,故混而为一。
其上不皦,其下不昧,绳绳不可名,复归于无物。是谓无状之状,无物之象,是谓惚恍。
迎之不见其首,随之不见其后。执古之道,以御今之有。能知古始,是谓道纪。
Sitä katsoessaan ei voi nähdä, sitä sanotaan näkymättömäksi; sitä kuunnellessaan ei voi kuulla, sitä sanotaan kuulumattomaksi; siihen tarttuessaan ei voi saada otetta, sitä sanotaan aistittavattomaksi. Nämä kolme eivät ole tutkittavissa, joten ne sulautuvat yhdeksi. Sen yläpuolella ei ole kirkkautta, sen alapuolella ei ole pimeyttä, se jatkuu ikuisesti nimeämättömänä, palaa takaisin ei-mihinkään. Tätä kutsutaan muodottomaksi muodoksi, esineettömäksi kuvaksi, tämä on sumentunut epämääräisyys. Sitä vastaan astuessa ei näe sen alkua, sitä seuratessa ei näe sen loppua. Tartu ikivanhaan tapaan hallitaksesi nykyisyyttä. Joka tuntee alkuperän, tuntee Tien perimmäisen järjestyksen.

Syvä pohdinta

Mistä tässä luvussa on kyse?

Tämä luku kuvaa Taoa, joka ylittää aistien rajat – näkymätön, kuulumaton, aistittamaton. Se on alkuperäinen voima, joka edeltää kaikkea olemassa olevaa, ikuinen ja ääretön, kuitenkin läsnä kaikessa.

Miten se liittyy minuun?

Olen usein etsinyt vastauksia ulkoisista lähteistä: kirjoista, opettajista, vahvistuksista. Mutta tämä luku muistuttaa, että syvin totuus on aistien tuolla puolen, hiljaisuudessa, jota ei voi saavuttaa tavoittelemalla.

Mitä minun pitäisi tehdä tänään?

Tänään vietän viisi minuuttia hiljaisuudessa ilman puhelinta, ilman musiikkia, yksinkertaisesti olemassaolossa – kuunnellen sitä hiljaisuutta, joka on äänten tuolla puolen.

Aiheeseen liittyvät luvut

Oma pohdintani

Mitä tämä luku sinua inspiroi? Miten aiot soveltaa sitä?

Kysy Laotzulta tästä luvusta Koko keskustelu →