Luku 7

Ikuisesti kestävät taivas ja maa

天长地久。天地所以能长且久者,以其不自生,故能长生。
是以圣人后其身而身先,外其身而身存。非以其无私邪?故能成其私。
Taivas ja maa kestävät ikuisesti. Taivas ja maa voivat elää ikuisesti, koska ne eivät elä itseään varten, ja siksi ne voivat ikuisesti kukoistaa. Sen vuoksi pyhä viisas asettaa itsensä viimeiseksi, ja silti hän päätyy ensimmäiseksi; hän unhottaa itsensä, ja silti hän säilyy. Eikö juuri siksi, ettei hän ole itsekäs, hän voi täyttää omat pyhyytensä?

Syvä pohdinta

Mistä tässä luvussa on kyse?

Tämä luku kertoo siitä, miten taivas ja maa kestävät ikuisesti, koska ne eivät pyri omaan hyötyynsä vaan palvelevat kaikkea elävää. Viisas ihminen seuraa tätä tietä asettumalla others before himself, and by forgetting himself, he finds true preservation. The secret lies in selflessness — by not seeking to preserve himself, he actually saves himself.

Miten se liittyy minuun?

Huomaan usein tavoittelevani omaa etuani ja pelkään, että jos unohdan itseni, jään ilman jotain tärkeää. Mutta tämä luku muistuttaa, että itsekkyys luo ahdistusta, kun taas epäitsekkyys avaa oven todelliselle täyttymykselle. Voitan vain antamalla.

Mitä minun pitäisi tehdä tänään?

Tänään etsin tilanteen, jossa voin asettaa jonkun toisen tarpeet omani edelle — pienen eleen, avun tai huomion — ja tarkkailen, miltä se tuntuu sisältäpäin.

Aiheeseen liittyvät luvut

Oma pohdintani

Mitä tämä luku sinua inspiroi? Miten aiot soveltaa sitä?

Kysy Laotzulta tästä luvusta Koko keskustelu →