Luku 47

Astraan astumatta

不出户,知天下;不窥牖,见天道。其出弥远,其知弥少。
是以圣人不行而知,不见而名,不为而成。
Astraan astumatta tunnen maailman.
Ikkunaa katsomatta näen taivaallisen tien.
Mitä kauemmas vaellan, sitä vähemmän tiedän.
Siksi pyhä ei matkusta tietääkseen,
ei näe nimetäkseen,
ei toimi saavuttaakseen.

Syvä pohdinta

Mistä tässä luvussa on kyse?

Kappale opettaa, että todellinen viisaus tulee sisältäpäin, ei ulkoisesta kokemuksesta. Mitä enemmän etsimme tietoa ulkoa, sitä kauemmaksi todellisesta ymmärryksestä jäämme. Pyhistä ihmisistä sanotaan, että he tietävät ilman matkustamista, ymmärtävät näkemättä ja saavuttavat toimimatta.

Miten se liittyy minuun?

Elän maailmassa, joka kehottaa jatkuvaan kokemukseen, matkustamiseen ja uuden etsimiseen. Mutta kuinka monta kertaa olen matkustanut kauas vain huomatakseni, etten löytänyt etsimääni? Ehkä rauha ja ymmärrys ovat jo täällä, kun vain pysähdyn kuuntelemaan.

Mitä minun pitäisi tehdä tänään?

Tänään vietän kolmekymmentä minuuttia hiljaisuudessa ilman puhelinta, ilman kirjaa, ilman musiikkia. Istun ja katselen, mitä sisältäni nousee ilman, että haen vastauksia ulkoisista lähteistä.

Aiheeseen liittyvät luvut

Oma pohdintani

Mitä tämä luku sinua inspiroi? Miten aiot soveltaa sitä?

Kysy Laotzulta tästä luvusta Koko keskustelu →